Yksi todistus siitä, että "opettavainen" ja selkeän sanoman sisältävä elokuvakin voi olla hyvä, kunhan se ei liikaa alleviivaa sanomaansa. Elokuva on kertomus vanhasta professorista, joka huomaa, etteivät pitkä elämänkokemus ja korkea koulutus välttämättä tarkoita, että tietäisi elämästä vielä mitään. Päinvastoin: jokaiselta vastaantulijalta voi aina oppia jotain uutta elämästä ja sen merkityksestä. Tällä kertaa opetuksen pääpaino on siinä, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin (aukikirjoitettuna kauhean naiivin kuuloista, mutta tämä ihan oikeasti toimii elokuvana) eli Bergman kertoo samaa asiaa kuin mitä Moodysson sanoo joitain vuosikymmeniä myöhemmin Tillsammansissa: "Det är bättre att äta gröt tillsammans än kotletter ensam." (ruotsia paremmin taitavat voivat korjata lainauksen virheet)

Suosittelen niille, joiden mielestä elokuvan jännitys ja mielenkiinto voivat olla siinä mitä sanotaan, eikä aina siinä mitä tapahtuu.

Arvio: 4,5/5

-NPC-

Paikoitellen ihan katsottava leffa, mutta johtuiko elokuvasta vai jostain muusta mutta allekirjoittanut nukahti paikoitellen sohvalle elokuvan aikana. Joten hankala arvioida tuotoksen hyvyyttä... ;)

-Kapu-