Elämäkerralliset elokuvat (todelliset tai kuvitteelliset) ovat harvoin onnistuneita elokuvia, koska niissä joudutaan usein liiottelemaan, korostamaan tai kärjistämään joitain kuvatun henkilön piirteitä ja/tai hänen elämänsä tapahtumia mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Tämä saa aikaan epäuskottavan kuvan, jolloin koko ajatus elämäkerrasta vesittyy.

Aviator ei ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Sen massiivisen lähes kolmetuntisen keston aikana onnistutaan kertomaan Howard Hughesista vain sen verran, että (a) hän rakasti lentokoneita ja oli valmis uhramaan kaiken niiden edestä, (b) hän kärsi jonkinlaisesta neuroosi/pakkomielle-sairaudesta, jonka tarkempi luonne ei lääketiedettä tuntemattomalle maallikolle auennut ja että (c) hän hengaili aikansa Hollywood-tähtien kanssa onnistumatta kuitenkaan luomaan toimivaa suhdetta heidän kanssaan. Tämän kaiken olisi voinut mielestäni kertoa 1-1,5 tuntia lyhyemmässäkin ajassa ja varsinkin elokuvan alkupuoli oli erittäin puuduttavaa katsottavaa.

Näyttelijät olivat kuitenkin ihan hyvin rooleihinsa sopivia, joten kai leffa olisi voinut olla huonompikin. Itselle jäi kuitenkin sellainen kuva, että elokuvan ainoa ansio on se, että se vahvistaa näkemystä(ni) Martin Scorsesesta yhtenä Hollywoodin yliarvostetuimpana ohjaajana.

Suosittelen Leonardo-faneille ja ajankuvasta (1930-40-luvun Amerikka) kiinnostuneille.

Arvio: 2/5

-NPC-