Vietin viime viikolla syyslomaa, ja luin kolme pokkaria. Tuo on nykyajan minulta aika huikeaa, sillä nykyisin en tod lue niin paljon kirjoja kuin joskus muinoin.

Ensin lukaisin Anna-Leena Härkösen omaelämänkerrallisen ts omasta elosta kertovan  teoksen Loppuunkäsitelty. Kirja kertoi kirjailin tuntemuksia siitä, kun hänen oma sisarensa teki itsemurhan. Ei siis mikään riemu-kirja vaan aika synkkä.

Sitten jatkoin saman kirjailin kuvitteellisen kirjan parissa eli ahmaisin Juhannusvieraan. Joka oli jo huomattavasti humorestisempi kuin itsemurha-tarina (ei varmaan mikään yllätys). Juhannusvieras oli kuin toisinto Härkösen esikoisromaanista Häräntappoase. Ainakin niiltä osin, että molempien miljöönä oli maaseutu Pohjois-Pohjanmaalla (tosin Häräntappoase taisi sijaita juuri ja juuri Keski-Pohjanmaan seutuvilla) - lähinnä Kalajoen lähitienoo. Kaiken kaikkiaan kepeä kirjanen, jolla nyt ei ollut mitään sen suurempaa The kirja-arvoa sen kummemmin minun kuin varmasti muidenkaan kirjahistorioissa.

Seuraavaksi yritin lukea erästä tietokirjaa, "Japanin nousu" (tms). Joka oli kirjoitettu v.1970 ja joka kertoi Japanin hämmästyttävästä taloudellisesta noususta Länsi-Saksan ohi kenties jopa Neuvostoliiton ja Usan rinnalle. Mutta lopulta päätin, etten enää ole niin kiinnostunut Japanista, että mikä tahansa ko maata koskeva kirjallisuus menisi "ahmien alas".

Tuon vakavan ohimenevän ilmiön jälkeen jatkoin kevyellä lomalukemisella ja tartuin Tuija Lehtisen romaaniin Mies taskussa. Joka oli taattua Lehtistä, luettuani varmastikin kymmeniä Lehtisen kirjoja löydän kirjasta aika hyvin ne tietyt lehtismäiset piirteet. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole liian häiritseviä eikä kirjat yritäkään olla mitään muuta kuin viihdyttäviä, ahmittavia, romskuja...