Enemmän tai vähemmän sitkeällä juttailulla oon laihtunu about saman verran kun koiriemme syömä ruokasäkki painaa  Aika veikeetä. Mutta jutta-matka jatkuu vielä, tosin viime aikoina on ollut pieniä lipsumisia kaidalla polulla *huoh*. Onneksi tiedän, että kapealla polulla pysyminen ilman lipsahduksia tehoaa oikeasti jotenka eiköhän sitä päästä takas ruotuun taas (pitäisi hakea kaupasta rahkaa jne kun taas ne on loppu).