Perjantaina haravoin pihaa. Pihan laidassa olevaan ojaan oli ajautunut syksyllä roimasti lehtiä. Puhdistin sen ojan niistä lehdistä yms luonnon jätteestä. Sekä leikkelin ojan laitamilta pois puun taimia. Pajua, leppää, koivua.. yrittää tunkea suuremmankin metsän verran pihallemme. Ja välillä jopa ihan vieri viereen. Jonkinlainen harvennus oli siis tarpeen.

Lauantaina olisi ollut pihatalkoot taloyhtiöllä. Olimme la päivän poissa. Kun tulimme alkuillasta takaisin taloyhtiöiden välissä ollutta raja-aitaa (tosi huonossa kunnossa) ei oltukaan purettu kuten aikomus oli. Siis tarkoitushan tietty olisi pystyttää siihen uusi, tuoreempi ja terveempi, aita tilalle. Mutta naapurit olivatkin tulleet valittamaan ettei aitaa saakkaan purkaa (ovat siis aiemmin valittaneet, että miksi meidän puolella ei saada mitään aikaan... puuh). Onneksi en ollut paikalla tuolloin, voin vain nyt jälkikäteen pyöritellä silmiäni iloiselle talkoohengelle ja naapurisovulle

Pihatalkoissa olivat kuitenkin kaataneet kolme puuta. Siis ne kumma-puut joista on tippunut joka syksy ihan tuhottomasti lehtiä. Ja talven aikana oli katkeillut hirveästi oksia (joita myös siivoilin pihalta pois perjantaina). Nämä puut sijaitsivat ns yhteisellä maalla, mutta kuitenkin meidän nurkalla... joten olivat meidän ongelma ja ilo. Ei jää puita ikävä. Vaikka kuulemma kasvavat aika pian takaisin.